Mitä jokaisen lääkärin tulisi tietää tehohoidosta?
Itäsuomen yliopiston lääketieteen koulutusohjelmaan tehtiin curriculum- uudistus vuonna 2016. Kirurgia (lääketieteen vanhin osa-alue, jossa makroskooppiseen ongelmaan on mekaaninen ratkaisu) oli osoittautunut liian vaikeaksi opiskeltavaksi kolmannella vuosikurssilla ja se siirrettiin neljänteen vuoteen. Anestesiologia ja tehohoito puolestaan siirtyi kolmannen vuosikurssin alkuun. Kuulosti haastavalta tehtävältä opettaa erikoisaloja poikkileikkavaa anestesiologiaa ja tehohoitoa ilman, että opiskelijoilla on taustatietoja kirurgiasta ja sisätaudeista.
Siirtymävaiheessa anestesiologiaa ja tehohoitoa jouduttiin opettamaan samanaikaisesti kolmannelle ja neljännelle vuosikurssille. Tämän vuoksi syyslukukaudeksi palkattiin yksi ylimääräinen opettaja. Ryhdyin kolmanneksi pyöräksi syyslukukaudeksi ja jatkoin sen jälkeen kliinisenä opettajana. Pääsin seuraamaan uudistusta aitiopaikalta.
Olin aiemmin toiminut kliinisenä opettajana 2008- 2010. Työmaan nimi oli vaihtunut Kuopion yliopistosta Itäsuomen yliopistoksi, mutta mikään muu ei ollut juurikaan muuttunut. Pakollisella peruskurssilla oli edelleen luentoja ja pienryhmäharjoituksia, joista puolet käsitteli elvytystä. Valinnaisella kurssilla oli lisää luentoja ja yksi pienryhmäharjoitus samoista aiheista. Heräsi ajatus, että tulisiko kurssia päivittää myös sisällöltään? Halusimme kääntää opetusta elvytyksestä peruselintoimintahäiriöiden tunnistamiseen ja niiden hoidon periaatteisiin.
Oli myös muita ongelmia: Kuudennella vuosikurssilla on akuuttilääketieteen kurssi, jossa kerrataan akuuttitilanteiden hoitoa. Se on hyvä tilaisuus arvioida, mitä tuleville lääkäreille on jäänyt opetuksesta mieleen. Kun kysyttiin shokin nestehoitoa, nesteytys haluttiin toteuttaa PLK:lla. Hyperkapnista potilasta haluttiin ventiloida vähemmän, jottei kapnometriin tule liikaa hiilidioksidia… Tämä ei voinut olla opetuksen lopputulos vaan jotenkin täytyisi pystyä nostamaan olennaiset asiat paremmin esiin.
Mitä yleislääkärin tulisi tietää tehohoidosta? Tehohoito on hyvin pitkälle erikoistunut ala: yleislääkäri ei konsultoi tehohoitolääkäriä tai saa hoitopalautetta tehohoidosta. Tehohoidon keskeiset menetelmät eivät sovellu perusterveydenhuollossa käytettäviksi vaan potilas lähetetään sairaalaan. Potilasta ei lähetetä tehohoitoon vaan sisätaudeille, kirurgialle, neurologialle, neurokirurgialle jne. Niinpä saattaa tulla ajatus, ettei tehohoidon opetus ole yleislääkärille tarpeellista.
Toisaalta: opetetaanhan yleislääkäreille ohitusleikkauksen periaatteet vaikka niitä ei terveyskeskuksessa tehdä. Yleislääkärin on tärkeää tietää mitä tehohoidossa potilaalle voidaan tehdä, jottei päädytä perusteettomiin hoidonrajauksiin. Ja toisinpäin: tehohoidon periaatteet on tiedettävä, jotta ymmärretään keinojen rajallisuus. Merkittävä osa kollegoista päätyy heti opiskelujen jälkeen sairaalaan töihin. Monet heistä ovat jo varhaisessa vaiheessa tekemisissä tehohoidon kanssa.
Päädyimme professori Ari Uusaron kanssa seuraavaan johtopäätökseen: jos meillä on jotain sanottavaa peruselintoimintahäiriön tunnistamisesta tai hoidosta, se kuuluu kaikille lääkäreille. Lisäkurssilla tarjoamme pienemmälle opiskelijamäärälle intensiivisen johdannon anestesiologiaan. Toisin sanoen: tarjotaan enemmän tehohoitoa yleislääkäreille ja enemmän anestesiologiaa erikoisalasta kiinnostuneille lisäkurssilaisille.
Muutimme nestehoidon opetuksen interaktiiviseksi Socrative- ohjelmalla toteutetuksi potilastapausopetukseksi. Elvytysopetusta karsimme ja siirsimme ajan akuuttitilanteiden opetukseen. Opiskelijat joutuvat nyt harjoittelemaan enemmän omatoimisesti elvytystä. Ja kappas: elvytystentit ovat menneet paljon paremmin ja kuudennen vuosikurssin opiskelijat osaavat nestehoidon paremmin.
Entäpä kurssin siirtyminen vuotta aiemmaksi? Oli erilaista opettaa juuri kliiniseen vaiheeseen tulleita kandeja ja uudistus tuntui aluksi virheeltä. Joudun kuitenkin muuttamaan mieleni. Pääsemme nyt opettamaan jo varhaisessa vaiheessa hyvin vastaanottaville opiskelijoille kriittisen tärkeitä asioita: kuinka tunnistat hengenvaarassa olevan ja mitä hoitoa hän tarvitsee? Myös tilannejohtamisen opettaminen tässä vaiheessa luo hyvän pohjan muiden ammattiryhmien kanssa työskentelyyn.
Opiskelijat pitävät simulaatio-opetuksesta ja haluaisivat sitä lisää. Se vaatii kuitenkin paljon resursseja ja täytyy kohdentaa tarkkaan. Opetuksen laajuutta ei pysty muuttamaan, mutta painopistettä kyllä.
Kun siirryin takaisin kliinikoksi, perehdytin uudet kliiniset opettajat työhönsä. Huomasin heti, että jotain uutta ja tuoretta näkemystä tuli opetukseen. Vaikkei sitä mikä toimii kannata korjata, niin jatkuvaa opetuksen uudelleenarviointia täytyy tehdä, jotta pystymme antamaan parasta mahdollista opetusta. Tällä hetkellä käynnissä oleva Medigi- hanke pyrkii löytämään keinoja opetuksen tehostamiseen digitaalisessa ympäristössä. Olemme sitä varten tehneet interaktiivisia nettiluentoja, joissa tulee kysymyksiä luennon edetessä. Luennon voi suorittaa milloin vain, vaikka kotimatkalla junassa. Perinteisillä luennoilla ei ole ollut läsnäolovelvoitetta ja osallistuminen on ollut vaihtelevaa. Lisäksi nykyihmiselle näyttää olevan hankalaa olla räpläämättä mobiililaitettaan 45 minuuttia ja keskittyä luentoon. Salissa pidettävä luento perusopetuksessa näyttää tietyssä valossa tehottomalta ja vanhanaikaiselta opetusmenetelmältä. On resurssien haaskausta tehdä luento, jota ei tarvitse seurata. Ehkä pääosan opetuksesta voisi toteuttaa tehokkaammin interaktiivisilla nettiluennoilla, jotka olisivat pakollista opetusta, mutta jonka voi suorittaa haluamanaan ajankohtana. Sen lisäksi olisi varmasti hyvä olla joitain perinteisiä luentoja, jossa olisi mahdollista kysyä asiantuntijalta. Tosin tähänkin on chat- sovelluksia.
Käynnissä olevan pandemian aikana muiden kuin tehohoitolääkäreiden kyky arvioida peruselintoimintahäiriöitä on merkittävä asia, jotta tehohoitolääkäreiden työpanos voidaan kohdentaa paremmin hoitoon. Nyt, jos milloin saamme nähdä, miten opetuksemme on onnistunut.
Timo Nyyssönen
Anestesiologin ja tehohoidon erikoislääkäri
Kuopion yliopistollinen sairaala
Teho-osasto