Kuvittele nukkuvasi paikassa, jossa kulkee vieraita ihmisiä, tuoksuu oudolta, jossa kaikenlaiset pienet valot vilkkuvat tai loistavat ja hiljaisen taustahyrinän katkaisevat ajoittain piippaus, kilinä, kolina ja epämääräiset keskustelun äänet. Sänkysi ei selvästikään ole omasi, tyyny on liian matala, patja liian kova ja peitto liian kuuma. Lisäksi pohdit, miten perheesi pärjää kotona, mikä tuo teippi on ranteessasi tai miksi et pääse pissalle, mutta et kehtaa tai pysty kysymään. Mahdatkohan saada unen päästä kiinni?
Tuota unta häiritsevien tekijöiden listaa tehohoidossa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle – normaali unirytmisi eroaa sairaalan rytmistä, edellisyön oudot lääkkeiden aiheuttamat unet tai jopa painajaiset pelottavat, kädet tuntuvat oudon paksuilta ja niitä pakottaa, suuta kuivaa, päänahkaa kihelmöi, etkä jaksa vaihtaa asentoa vaikka puuduttaa ja haluaisit vain käpertyä kyljellesi peiton alle.
”Uni paras lääke on”
Niin laulettiin jo 1930-luvulla lastenlaulussa Sairas karhunpoika. Ja totuushan siinä piilee. Syvän unen aikana elimistömme puhdistuu hereilläoloaikana solujen aineenvaihdunnan tuottamasta kuonasta ja energiavarastomme täydentyvät. Kudosten uusiutuminen nopeutuu, ja muisti, kovalevymme, järjestetään uudelleen. Turhat muistijäljet huuhdotaan pois ja uusille kokemuksille tehdään tilaa.
Univaje, joka syntyy jo muutamasta peräkkäisestä alle kuuden tunnin yöunesta, aiheuttaa terveilläkin ihmisillä muun muassa sokeritasapainon heikkenemistä, vastustuskyvyn alenemista, hengityslihasten toiminnan heikkenemistä, verenpaineen ja syketaajuuden nousua, kipu-, kouristus-, apnea- ja depressioherkkyyden nousua, muistihäiriöitä ja käsien vapinaa. Miten univaje mahtaakaan vaikuttaa tehopotilaittemme toipumiseen…
Unen tukemisen keinoja
Ei ole yhtä keinoa, joka ratkaisisi tehopotilaiden kokeman univajeen ja huonolaatuisen unen ongelman – muuten joku olisi sillä jo rikastunut roimasti. Sedaatiokaan ei ole ratkaisu uniongelmiin – levottomuuteen ja ahdistukseen kyllä. Sedaatio ei tuota normaalia unta vaan alentaa potilaan tajunnan tasoa. Potilaiden unta voidaan jossain määrin edistää poistamalla yksittäiset unen laatua heikentävät tekijät.
Pysähdypä joskus kuuntelemaan osastosi äänimaailmaa. Voisiko lämähtäville roskisten kansille tai kolahtaville kaapin oville sittenkin tehdä jotain? Kotiremontteihin on tänä päivänä tarjolla kaikenlaisia hiljaisia, itsestään sulkeutuvia ratkaisuja. Kotonani WC-pöntössäkin on kolahtamaton, hitaasti itsestään laskeutuva rengas ja kansi.
Keskustelu ajoittain rönsyää ja äänen taso nousee, kun innostutaan. Olisiko asialle tehtävissä jotain? Olen kuullut valvontaosastosta, jossa yöllä heti ovella sanotaan ”shh”, jos osastolle tulija on liian äänekäs. Olen myös vieraillut neurologisella teho-osastolla, jonka kulttuuriin kuului hiljaisuus. Ja todellakin, yksikössä vallitsi ihmeellinen rauha ja hiljaisuus jopa keskellä päivää.
Ydinosaamistamme on potilaan hyvän fyysisen olon varmistaminen. Kivuttomuus, raikkaat lakanat, suun hoito, ummetuksen ehkäisy ja hoito ja potilaalle mieluinen asento kaikki auttavat potilasta nukkumaan. Aktiivisuus päivällä, kuntoutuminen ja aivojen käyttö mahdollisuuksien mukaan, tuottaa niin sanottua unipainetta eli väsyttää potilasta ja auttaa nukkumaan. Ja unilääkkeilläkin on paikkansa silloin, kun uniongelmia ei saada muuten ratkaistua.
Mikä pitää sinua hereillä illalla?
Kaikenlaiset huolet ja murheet, liittyvät ne sitten ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun, harrastuksiin, terveyteen – luettelo on loputon – pitävät herkästi meitä pyörimässä sängyssä ja estävät unen tuloa. Oletko koskaan illalla tullut kysyneeksi potilaaltasi, painaako hänen mieltään joku? Huolista puhuminen saattaisi jo helpottaa oloa ja auttaa nukahtamaan.
Unen tukemisen uusi vuosikymmen tehohoidossa
Haluaisin julistaa tämän vuosikymmenen unen tukemisen vuosikymmeneksi. Unesta, sen laadusta ja puutteesta puhutaan yleisesti paljon. Terveet, työssäkäyvät aikuiset osaavat jo mitata untaan, olla huolissaan unensa vähyydestä ja tehdä asialle jotain. Kuka huolehtisi tehopotilaiden unen laadusta? Se on meidän kaikkien haasteellinen, monisäikeinen tehtävä.
Nukutaan hyvin!
Marita Ritmala-Castrén
Magneettiohjelman johtaja, HUS hoitotyön johto
Post doc -tutkija, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos