Euroopan tehohoitajien kattojärjestö juhli 20 -vuotis syntymäpäiviään EfCCNa:n 8. kongressin yhteydessä Ljubljanassa 13.–16.2.2019. Kahden vuoden välein järjestettävä kongressi keräsi jälleen yhteen yli 400 tehohoitotyön ammattilaista ympäri Eurooppaa ja kauempaakin. Rinnakkaissessioita oli parhaimmillaan neljä ja mielenkiintoisia interaktiivisia workshoppeja järjestettiin myös jokaisena kongressipäivänä. Valinnanvaraa ja valinnan vaikeutta siis riitti! Suullisia esityksiä ja postereita oli 26 eri maasta. Suomikin osallistui kongressiin kiitettävästi, suullisia esityksiä meiltä oli kaksi samoin kuin postereita.  EfCCNa.n kansalliset edustajamme Anne Kokko (EfCCNa.n varapresidentti) sekä Kaisa Jakobsson (STHY:n EfCCNa -edustaja) toimivat sessioissa puheenjohtajina. Konferenssiin osallistujia Suomesta oli yhteensä parisenkymmentä.

Kongressipäivät olivat tiiviitä. Kauniiseen Slovenian pääkaupunkiin tutustuminen jäi aika vähiin. Onneksi kongressi pidettiin aivan ydinkeskustassa Grand hotellin upeissa kokoustiloissa, joten lounastauolla ehti käväistä jaloittelemassa ja nauttimassa ihanasta auringonpaisteesta kaupunkia halkovan Ljubljanica-joen rantakaduilla.

Sessioiden aihealueet kuvasivat hyvin laajasti koko tehohoitotyön kenttää, sekä keskeisimpiä mielenkiinnon – ja tutkimuksen kohteita tällä hetkellä; potilasturvallisuus, deliriumin ennaltaehkäisy ja kivun hoito, varhainen kuntoutus, perhekeskeinen hoito, eettiset ja kulttuuriset näkökulmat, koulutus ja perehdytys, työhyvinvointi ja johtaminen vain osan mainitakseni.

Päällimmäisenä tuntumana on, että olemme kansainvälisesti katsoen hyvin ajan tasalla siitä, mikä on vaikuttavaa ja hyvää tehohoitotyötä. Tiedon jalkautuminen käytäntöön on kuitenkin haaste sekä meillä, että maailmalla. Protokollat ja niiden systemaattinen noudattaminen toistuivat monen eri aihealueen esityksissä. Henkilökohtaisesti olin ilahtunut siitä, että esityksissä hienosti kytkeytyivät yhteen deliriumin lääkkeetön ennaltaehkäisy, kivun arviointi ja hoito, varhainen mobilisaatio ja perhekeskeinen tehohoitotyö. Näistä aiheista esiteltiin tutkimusta ja kehittämishankkeita sekä potilaan, hoitohenkilökunnan että potilaan läheistenkin näkökulmasta.

Konferenssin iltajuhla pidettiin ylimpänä olevassa kuvassa näkyvässä vanhassa Ljubljanan linnassa, joka sijaitsee kaupungin keskellä olevalla kukkulalla. Pääsimme siis linnanjuhliin! Linna on rakennettu 1500 – luvulla. Museokierros valitettavasti jäi väliin mutta puitteet olivat hienot, illallinen runsas, monipuolinen ja herkullinen sekä tunnelma mukava ja välitön.

”Take home message” konferenssista lyhyesti:

  • Vasoaktiiviset lääkkeet ja mekaaninen ventilaatio eivät ole vasta-aiheita kuntoutukselle ja mobilisaatiolle, jos potilas on stabiili. Perussääntö on: Jos potilas on ollut kaksi tuntia stabiili ilman lääkkitys- tai hengityslaitesäätöjen kiristämistä, voi kuntoutusta nostaa seuraavalle tasolle.
  • Deliriumin ennaltaehkäisyn ja deliriumin hoidon kulmakiviä ovat mm. yhden hengen huoneet, selkeä päivärytmi, potilaan varhainen mobilisointi sekä henkilökunnan koulutus.
  • Uusien teho-osastojen suunnittelua tulisi hallita kodinomaisuuteen pyrkiminen. Erityisesti valaistukseen säätäminen vuorokausirytmin mukaan, näkymä luontoon sekä ulospääsyn mahdollisuus ovat tehohoitopotilaan toipumista edistäviä hoitoympäristötekijöitä, jotka tulisi suunnittelussa ottaa huomioon.
  • Perhelähtöiseen tehohoitotyöhön kuuluu vapaat vierailuajat, läheisillä mahdollisuus läsnäoloon 24/7, läheisillä mahdollisuus osallistua lääkärinkierroille, läheisillä mahdollisuus jollakin tavalla osallistua omaisensa hoitoon, jatkuva keskusteluyhteys potilasta hoitavan henkilökunnan ja läheisten välillä

Elina Karjula