Ystävyys koetaan yleensä asiana, jossa kahdella ihmisellä on erityinen suhde ja vakaa luottamus toisiinsa. Sen sijaan työpaikalla ihmisten välisiä suhteita kuvataan sanoilla työkaveruus tai työtoveruus, jotka hieman vähättelevät suhteiden syvyyttä ja merkitystä. Olen jopa kuullut kehityskeskustelussa lausuttavan (jääköön tämän viisauden lausuja tuntemattomaksi), että ystävyyssuhteet työpaikalla voivat olla ongelma.
Näen ystäviäni työpaikan ulkopuolelta liian harvoin, kuten varmaan monet töissä asuvat ja paikkakuntaa monta kertaa vaihtaneet ikätoverini. Ystävistäni monet ovat jääneet elämääni kouluajoista, opiskelusta, aiemmista tai nykyisistä työpaikoista. Vaikka näemme liian harvoin, ystävyyssuhteilla tarkoitetaan kuitenkin juuri näitä vuosien takaisia suhteita, joissa luottamus ja erityinen suhde säilyvät ajasta huolimatta.
Työkavereitani näen päivittäin, joskus myös iltaisin ja öisin. Työkaverini tietävät, milloin minua väsyttää, milloin olen lomalla, milloin olen vähän miesflunssassa, milloin lapsillani on juhlia. Näen työkavereitani paljon useammin ja enemmän kuin ystäviäni ja tavallista tiukemmassa päivystysputkessa enemmän kuin perhettäni.
Työkavereihini luotan ja tiedän, että tarvittaessa saan heiltä apua. Tiedän jo työkaverin kulmakarvojen asennosta, millainen päivä on tulossa. Tiedän työkaverieni vaihtelevan innostuksen ja riemun tason, kun löydän uuden potilaan ensiavun shokkihuoneesta kaikkine raskaan elämän jättämine lieveilmiöineen lauantaina kello 03.30. Työkavereistani tiedän, kenellä on eväänä salaattia muovirasiassa ja kuka on valmis noutopizzaan. Tiedän työkavereistani, kuka on alati valmis keskustelemaan sairaalasarjamme käänteistä ja kuka nauttii mieluummin yövuoron hiljaisuudesta. Työkaverieni nimiä löytyy kännykästäni, toisaalta joku työkavereistani on mielessäni vielä nimellä ”se nuori hoitaja, jolla on punaiset työkengät”. Työkaverieni kanssa näemme ja koemme menetystä, iloa, suuria tunteita. Olemme välillä kaikki yhdessä potilaan tilan kanssa pississä tai välillä kaulaamme myöten, .. no, tiedätte kyllä missä. Teholla työskennellessä valitettavasti nämä kielikuvat eivät aina jää kielikuvan tasolle vaan eläviksi konkretisoituvat. Todella. Konkreettisiksi.
Jaamme päivittäisen arjen, vaikka emme välttämättä tiedä toistemme siviilisäätyä, asuinpaikkaa tai lasten lukumäärää. Jakamalla tämän työarjen olemme osa toistemme elämän yhtä tärkeimmistä sosiaalisista suhteista. Välillemme muodostuu erityinen suhde ja vakaa luottamus, joita pitää vaalia. Yhteiset kokemuksemme ja luottamus tekevät meistä enemmän kuin työkavereita, olkaamme siis työystäviä. Vain niin voimme teholla toimia.
Hyvää työystävänpäivää kaikille Suomen tehoille!