Jokainen valtakunnan uutisointia seuraava sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilainen tietänee alan tämän hetkisen tilanteen ja uutisoinnin näkökulman, joten sitä ei tarvinne toistaa. Voimme varmasti lähes yhteen ääneen tunnistaa ja toistaa pielessä olevat tekijät ja elementit. Haasteet koskettavat myös teho- ja valvontahoidon kenttää.
Jos sinulle annettaisiin pensseli ja maalia niin paljon, että sinun olisi mahdollista maalata yltiöpositiivinen tulevaisuuskuva teho- ja valvontahoitotyöstä, sekä sen johtamisesta, millainen kuva mahdollisesti syntyisi? Tämän kirjoituksen tarkoituksena onkin kääntää katsetta tulevaisuuteen ja pohtia millainen yksi mahdollinen tulevaisuus voisi näyttää yltiöpositiivisten lasien läpi katsottuna teho- ja valvontahoitajan, sekä johtamisen näkökulmasta.
Se lienee sanomattakin selvää, että nyt ja tulevaisuudessa teho- ja valvontaosastoille työskentelevät alansa rautaiset ammattilaiset, näin täytyy olla. Jos kaikki tähtimerkit asettuisivat kohdalleen olisi tulevaisuudessa suomessa teho- ja valvontahoitotyön erikoistumiskoulutus. Työskentelyolosuhteet olisivat alan parhaat ja palkka, sekä palkitseminen osaamisperusteinen. Teho- ja valvontaosastoilla työskentelevät sitoutuisivat työhön pitkällä tähtäimellä, työssä viihdyttäisiin ja pysyttäisiin. Työ toimisi saumattomasti yhteen ja mukautuisi vapaa-ajan tarpeiden mukaisesti eri elämäntilanteissa joustaen. Olisi käytössä erilaisia vuorojärjestelmiä, niin kaksi-kuin kolmivuoro, päivä- ja yöpainotteista, mikä milloinkin kenelle sopisi. Käytössä olisi laajat työajan joustomahdollisuudet, kuten työaikapankit, tasoittumisjaksot ja vapaarytmitykset. Työajan suunnittelun lähtökohtana toimisi toiminta, sekä yksilöllisyys rintarinnan.
Yksikkökoot olisivat hioutuneet optimaaliseksi. Päätäntävalta ja vastuu olisivat lähellä kenttää. Teho- ja valvontaosastojen toimintaa johdettaisiin jaetun-, palvelevan ja trasformationaalisen johtamisen tavoin, moniammatillisesti. Johtaminen toimisi tukipalveluna asiantuntijoille. Tarjolla voisi olla valmennusta, tuutorointia, mentorointia sekä mahdollistamista. Kansainvälisiä taitovaihtoja. Monimuotoisia tukiohjelmia ja erikoistumismahdollisuuksia. Kaikkien teho- ja valvontahoitotyön kentällä toimivien työn vaikutuksia ja vaikuttavuutta mitattaisiin ja kehitettäisiin sen perusteella. Käytössä olisi laaja työkalupakki erilaisia tukimuotoja työhyvinvoinnille ja laadukkaalle työelämälle.
Osaaminen olisi yhtä aikaa laajaa, että syvällistä. Teho- ja valvontahoitotyön asiantuntijoille olisi laajat mahdollisuudet kehittää- ja syventää osaamistaan, sekä kehittää omaa työtänsä. Kehittämistoiminta perustuisi aina sen hetkiseen parhaaseen tutkittuun tietoon. Teho- ja valvontahoitotyötä tekevän työura sisältäisi erilaisia vaiheita, uunituoreesta hoitajasta, eläkepäiviä lähestyvään kokeneeseen kollegaan, jonka työuran viimeisten vuosien pääpaino olisikin suorittavan työn sijaan, tiedon siirtäminen nuoremmille kollegoille.
Millä tähän yltiöpositiivisen tulevaisuus kuvaan päästään, keinot ovat jo olemassa, osin jo käytössäkin, nyt tarvitaan vain halu ja tahto käyttää niitä systemaattisesti. On suunnattava yhtenä rintamana kohti sitä, yltiöpositiivista tulevaisuuskuvaa. Miksi näin, jotta nyt sekä tulevaisuudessa teho- ja valvontahoidon tarpeessa oleva potilas saisi edelleenkin tarvitsevansa parhaan mahdollisen avun ja auttajia riittäisi. Onko yltiöpositiivinen tulevaisuuskuva kuitenkaan mahdollinen? Sanoisin, että ehdottomasti. Ei tästä ole muutamaa vuotta pidempää aikaa, kuin joku epäili, etteikö hoitotyön asiantuntija, hoitaja, voisi tehdä etätyötä, toisin kuitenkin kävi ja vieläpä hyvinkin lyhyessä ajassa. Maailma muuttuu, kehittyy, nopeastikin. Siispä heitänkin seuraavan kirjoitusvastuun teho- valvontahoidossa työskentelevälle lääkärille, millaisen yltiöpositiivisen kuvan sinä maalaisit tehohoidosta lääkärityön näkökulmasta?
Koskiniemi Jarkko, osastonhoitaja HUS Akuutti, Peijaksen Päivystysvalvontaosasto